Yksipyöräily

Yksipyöräily (melko) lyhyesti.
Yksipyöräily ei ole niin uusi keksintö kuin ehkä maallikko saattaisi luulla vaan ensimmäiset vempeleet on valmistettu jo kenties 1800-luvun puolella. Mutta lähinnä harrastamamme MUni eli Mountain Unicycling eli maastoyksipyöräily on melko uusi tuttavuus yksipyöräilyn maailmassa. Maastoyksipyöräiset eroavat jo niin selvästi esim. renkaan koolta tavallisiksi yksipyöräisiksi mielletyistä sirkuspyöristä, että jos yksipyöräisen nähdessäsi tulee mieleen huutaa: ”Mikä kiertävä sirkus täällä oikein on?!” niin voit pitää mölyt mahassasi. Yksipyöräilyn oppiminen vie yleensä noin viikon, jos oppimisen raja on se, että pystyy ajamaan hallitusti suoraan.

Elikkäs yksipyöräisiä on monenlaisia: esim. freestyle (eli periaatteessa sirkus), trial, maasto, matka ja kirahvi tyyppisiä pyöriä. Kuitenkin kaikkiin, paitsi kirahviin, pätee se, että ne ovat suoravetoisia, joten kun polkimet liikkuvat, niin liikkuu pyöräkin. Tämä mahdollistaa myös ajamisen takaperin ja monet muut temput. Tästä johtuen myöskään vauhdit eivät kasva kovin suuriksi ja perusajossa loukkaantumisriski on hyvin pieni, joskin olemassa oleva. Renkaan koko (halkaisija) ja kampien pituus vaikuttavat vauhdin suuruuteen. Jokainen voi sitten itse päätellä, että mihin suuntaan...

Freestylepyörä on tarkoitettu lähinnä tasamaan temppuiluun ja sillä ei sitten oikein muuta käyttöä olekaan. Sitten on trialpyörä. Se on nimensä mukaisesti tarkoitettu kaikennäköiseen temppuiluun mm. hyppimiseen ylöspäin ja sitten droppaamiseen eli hyppäämiseen alas. Niiden on oltava siis tavallista vahvempitekoisia. Trial on aika extremetouhua parhaimmillaan ja sen takia erityisesti minun mieleen.

Kypärä pitää ainakin siinä hommassa olla päässä, kuten myöskin maastoyksipyöräisellä ajaessa varsinkin pusikossa ajellessa. Koskaan ei voi tietää milloin jokin juuri tai kivi hyppää tielle ja heittää onnettoman ajajan puskaan, parhaassa tapauksessa pää edellä. Joten käyttäkää kypärää kaikki tytöt ja pojat! Parhaiten metsikössä ajo onnistuu reitin viettäessä alamäkeen, vaikka olenkin kuullut hulluista, jotka harrastavat ylämäkiyksipyöräilyä (mikä sana), mikä on ihan hemmetin raskasta.

Matkapyörä on nimensä mukaisesti tarkoitettu lähinnä pitkien välimatkojen taittamiseen, ja se on suunniteltu niille fanaattisille yksipyöräilijöille, jotka eivät tunne sanaa polkupyörä.
Kirahvi puolestaan on tavallista korkeampi tapaus ja siinä on ketjut, joilla voi esim. säätää välitystä. On myös olemassa yksipyöräisiä missä ei ole lainkaan poljenta mahdollisuutta vaan niillä viiletetään reilusti alamäkeen ja koetetaan pysyä pystyssä.

Teksti: Eero Tähtinen